tiistai 7. tammikuuta 2014

OHI ON!

En luonnollisestikaan tiedä miltä intistä pääseminen tuntuu, mutta jos se on vähääkään sinne päin kuin mikä fiilis itselläni on nyt, niin tunne on ihana! Viime viikot ovat olleet kyllä henkisesti todella raskaita, vaikka niihin on mahtunut paljon mukavia tapahtumia kuten rentouttava joulu, tyttöjen pyjamabileet ja aivan mahtava uuden vuoden aatto. Henkinen väsymys oli kuitenkin jo kova, kun hoitoja on takana niin pitkä aika. Alkoi todella olla sellainen tunne että nyt en jaksa enää YHTÄÄN.

Huomenna on sitten viimeinen kerta sädehoitoja, ja tänään minulla oli loppulääkäri. Jännitti niin paljon että oli ihan paha olla..! Tästä ainakin ensimmäinen vuosi eteenpäin tilannetta seurataan 3 kuukauden välein magneettikuvilla, mikä loi kyllä mukavan turvallisuudentunteen. Aiemmin olo oli vähän sellainen että nytkö sitä sitten ollaan ja pärjätään yksin (vaikka todellisuudessa tietenkään asia ei olisi ollut näin vaikkei ihan kolmen kuukauden välein syynättäisikään).

Katalan kortisonin vähentäminen alkaa askelittain torstaina. Lopettaminen täytyy tehdä pikkuhiljaa jotta omat munuaiset ehtivät menoon mukaan. Käytännössä tämä tapahtuu parin viikon aikana, ja 23. päivä olisi tarkoitus olla kortisonivapaa, mikäli vain labrat tuona päivänä näyttävät että kehon oma tuotanto pelaa. En millään malta odottaa, sillä tällä hetkellä kasvot ovat kuin joulunajan tutussa klassikkosarjassa seikkailevalla Lumiukolla (tänä jouluna sarjasta oli muuten ilmestynyt jatko-osa, Lumiukko ja lumikoira..!). Positiivista on se että päälaki kasvaa jo pientä vauvahaituvaa, tukka lähti loppujen lopuksi länteittäin js muun muassa ohimoille jäi hiusta.

Perustin blogini 5.11. eli tasan kaksi kuukautta sitten. Sen jälkeen te olette lukeneet sitä jo yli 11 000 kertaa..! Aivan käsittämätöntä, en voi kyllin arvostaa teidän kaikkien tukea! KIITOS siis kaikille mukana eläneille ihanille tsemppareille! Kunhan energiat vähän palautuvat, niin haluaisinkin järjestää teille bileet teemalla "Elämä on ihmisen parasta aikaa" (okei myönnettäköön että kyseisen teeman taitaa olla alun perin keksinyt Matti Nykänen..). Hoidan jonkun kivan paikan, Venuun pojat ovat jo lupautuneet auttamaan, ja esiintyjäkaartiakin on jo vähän pohdinnassa.. ;)

  

Edit: nyt kun hoidoista on kulunut muutama päivä, niin kaikki stressi ja ahdistus jota on pitänyt sisällään, alkaa selvästi purkautua. Olo on ollut välillä hyvinkin jännittynyt ja levoton, mutta uskoisin että se tästä pikkuhiljaa rauhoittuu kun aika kuluu. Sitä on niin tsempannut ja sanonut itselleen että täytyy jaksaa, eikä muuten olisi jaksanutkaan, mutta nyt sitä sitten selvästi antaa itselleen periksi ja antaa vaan tunteiden tulla. Tällainen välivaihe siis tällä hetkellä, onneksi psykoterapia jatkuu kaksi kertaa viikossa, se on iso henkinen tuki ja apu. Ja on vaan muistettava että pikkuhiljaa elämä voittaa!

Hauskaa muuten, ystäväni Djingis huomasi että Googlen kuvahausta hakusanalla 'Teräsnainen' löytyypi nykyään melko alkupäästä meikäläisen pärstä. :)