Viikon kuulumisia

Tässä olen melkein neljä viikkoa popsinut lääkettä ajatellen että onpa kiva kun ei ole tullut mitään kummempia sivuvaikutuksia. Maanantaina aloin tehdä ruokaa ja mietin että nyt on kyllä mautonta tämä kastike, lisää mausteita. Valtaisan pippurimäärän jälkeen ei muutosta. Sitten tajusin etten maista mitään muutakaan. Kuvittele se tunne kun flunssaisena syöt ja kaikki maistuu pahvilta. Mutta niin että nenäsi ei ole tukossa ja haistat kaikki ne ruuan tuoksut, mutta joka lusikallinen on pahvia suussa. ÄÄÄÄÄÄ ja mä tykkään syödä. No eipä tule ostettua mitään herkkuja kun menisi hukkaan kuitenkin. Nyt alkoi sitten karmea hiusten harominekin, joko ne tippuu? Joko tippuu? Tippuu kohta pelkästä stressistä.. Myös pahoinvointia on taas ollut tehden aamuista vaikeita. 
Keskiviikkona olin lääkärillä, ensi viikolla otetaan ensimmäiset kontrollikuvat. Jokapäiväinen ahdistus on seurana ihan eri tavalla kuin viimeksi. Vielä kuukauden syön tätä lääkettä, sitten vaihdetaan sytostaatteihin 2-4 kuukaudeksi. Saan myös laskimoportin, sen toiminnasta löytyy kattava selitys esimerkiksi Nessan blogista The Little Things.
Sytostaattijakson jälkeen vaihdetaan taas pariksi kuukaudeksi suun kautta otettavaan Erivedgeen ja niin edelleen, noin vuoden ajan mikäli saadaan hyvä vaste ja kroppa kestää lääkkeet.

Hieman, tai luultavasti melko reippaasti romantisoiden, edessä on siis tätä (tervetuloa seuraksi!)

In the meantime, kun tukkaakin vielä löytyy: