tiistai 23. helmikuuta 2016

Ikävä

Kun äänekkäintä on silloin kun on ihan hiljaista.

Meinasin alkaa kirjoittaa tätä postausta keskellä yötä kun en saanut nukuttua. Koska tinnitus. Kaikista hiivatin oireista ärsyttävin. Nykyään kaikki oireeni muutenkin johtuvat hoidoista, eivät itse taudista. 

Tinnitus alkoi välittömästi ensimmäisen sisplatiinitiputuksen jälkeen. Kotiin päästyä valkosolut ja olo olivat maanraossa, ikinä en ole ollut niin heikkona, ja teki mieli vain nukkua. Se oli kuitenkin mahdotonta koska tinnitus. En osannut sulkea uutta jatkuvasti inisevää ääntä pois, ja illalla kun tuli hiljaista, ei ollut muita ääniä peittämässä tinnitusta. Eikä ole edelleenkään. Nykyään toisinaan unohdan koko asian mutta välillä se valvottaa iltaisin. 

Olen jo pitkään ikävöinyt entistä minääni. Toki tämä kokemus on ollut kasvattava ja ajattelutapoja ja arvojärjestystä muokkaava, mutta ei ole kyllä ollut sen arvoista. Entisellä minällä tarkoitan sitä ihmistä joka ei ollut jatkuvasti näin ahdistunut, joka osasi eri tavalla nauttia asioista. Jolla ei ollut kaikkia ihme vaivoja. Joka osasi suunnitella tulevaisuutta koska ei ollut olemassa edes ajatusta siitä että jotain voisi tulla tielle (eikä tarvinnut elää tunti ja päivä kerrallaan, miettien ahdistaako huomenna paljon vai vähän). Nykyään tuntuu että kun vointi ei ole ihan surkea muttei täysin hyväkään, ei kokemuksistakaan saa irti sitä samanlaista hyvää oloa tai tunnetta mitä muut ympärillä tuntuvat saavan. Lyhyesti, en jaksa innostua asioista samalla tavalla kuin muut. Toisaalta huomaan etteivät myöskään negatiiviset asiat tunnu niin voimakkaina. Tunteetkin ovat ns. välitilassa kuten sairaus, vointi ja koko elämä.

Kaikkein eniten harmittaa etten pysty enää nauttimaan musiikista niin kuin ennen. Musiikki on ollut minulle tärkeää siitä asti kun puhumaan opittuani isäni opetti minua nimeämään suurten säveltäjien teoksia. Olen aina saanut voimaa musiikista ja minulle merkityksellisistä kappaleista, eikä se tietenkään ole muuttunut mihinkään. Olen aina nauttinut erityisesti livemusiikista, ja sitä on iso ikävä. Käyn edelleen konserteissa mutta kuulovaurion takia kovat ja korkeat äänet puuroutuvat ja rätisevät, eikä musiikki kuulosta enää 'puhtaalta'. Korvatulpat eivät muuta tilannetta (vaikka niitä käytän tietysti), jos vasenta korvaa painaa sormella, niin ääni selkenee.

Kaipaan musiikista täysillä nauttimista, kaipaan elämästä täysillä nauttimista, kaipaan itseäni.


Isi kuunteli myös paljon Pavea kun olin pieni.
Anssi Kela teki myös kappaleesta hienon koskettavan version viime vuonna Vain elämää -ohjelmassa, kyynel vierähti poskelle kun olin katsomassa päätöskonserttia Hartwall areenalla.

Lopuksi, muutamia muita kappaleita jotka ovat olleet minulle merkityksellisiä viimeisten parin vuoden aikana, tuomaan voimaannuttavia hetkiä myös teille muille:

Sia - Reaper
Alicia Keys - Superwoman (biisi tatuointini takana)
Elastinen - Eteen ja ylös
Sia - Big Girls Cry
Alicia Keys - Brand New Me
Regina Spektor - Hero
Mew - Sometimes life isn't easy
Heli Kajo - Jos mä kuolen nuorena
Florence + the Machine - Shake it out
Ingrid Michaelson - Keep Breathing

Edit: Pyörin seuraavana päivänä ystäväni kanssa Hakaniemen kauppahallissa ja muistin mitä muuta kaipaan. Shoppailua! Tai lähinnä siitä nauttimista. Kun ympärillä on joka puolella kauniita tavaroita, pää poukkoilee kaupan nurkasta toiseen, vasemmalta oikealle, ylös ja alas. Pian tulee tunne että huhhuh nyt riittää, alkaa pyörryttää. Ei tällaistakaan ongelmaa ollut ennen, rakastin kaupoissa pyörimistä, tänäänkin olisi ollut niin mukavaa vain katsella kaikkia hallin pikku-käsityöesineitä ja Marimekon uusia printtejä. Ja niin me teimmekin mutta entinen nautinto oli siitäkin poissa. ISO HÖH.

4 kommenttia:

  1. Oi, uusi postaus, uusi ilme blogilla :).

    Tuo tinnitus on vaivana niin elämää hankaloittava, harrastuksia rajoittava, ettei sitä varmaan käsitä kukaan ilman sitä kokemusta :(.

    Pidän peukkuja, että kevään edetessä vointisikin kohenee, lisääntyvien auringonsäteiden myötä! Jospa kevät saa kaikki aistisi herkistymään, ja kykenet taas nauttimaan kaikesta ympäröivästä kauneudesta, äänistä ja tuoksuista :) - ilman sitä viheliäistä tinnitusta!

    -H-

    VastaaPoista
  2. Sattumalta löysin blogiisi. Luin ekaa postaustasi ja löysin yhtäläisyyksiä meidän elämästä. Itselläni ei siis ole aivokasvainta ollut mutta pojaltamme leikattiin seitsemän vuotta sitten aivokasvain juuri pikkuauvojen alueelta. Ja kirurguna samainen guru, Hernesniemi. Leikkausten lisäksi käytiin läpi sädehoidot, sytostaatit sekä kaiken päälle vielä jättisytostaattihoito autologinen kantasolusiirron turvin. Cisplatiini aiheutti kuulonaleneman ja poika käyttää nyt kuulokojeita. Käyttänyt jo viitisen vuotta ja sopeutunut niihin hienosti. Kasvuiässä saadut hoidot ovat aiheuttaneet myös ongelmia ja poika pistää mm kasvuhormonia päivittäin kasvaakseen, murrosikä alkoi aikaisin ja sitä jarrutettiin pistoksin. Pojalla on myös kilpirauhasen vajaatoiminta ja hiukan oppimisen kanssa työläyttä mutta silti elämänintoa täynnä! Kiitän hyvää hoitoa Suomessa ja haluan sinuakin tsempata. Toivottavasti tinnituskin helpottaa ja kaikki sujuu hyvin Tsemppiä sinulle jatkossakin.

    T. Äiti77

    VastaaPoista
  3. Kaunis kirjoitus ikävästä ikävästä huolimatta ❤️

    VastaaPoista
  4. Moi,

    Olen perehtynyt viime aikoina vaimoni masennuksen johdosta itämaiseen lääketieteeseen ja terveelliseen ravintoon liittyviin asioihin osana mielen ja kehon hyvinvointia. Tämän tiimoilta katsoin äsken Netflixisistä dokkarin nimeltä Food Matters, jossa oli paljon viittauksia myös syöpäsairauksien hoitoon liittyen. Blogiasi lukeneena ja ainoana syöpäpotilaana, jonka tunnen ajattelin vinkata myös sinulle dokkarista siltä varalta, että kokisit sen hyödylliseksi/kiinnostavaksi.

    Tsemppiä jatkoon!

    -J

    VastaaPoista